Vesineito

    Kuin syksyn lehdet
    sydän tippuu riekaleina maahan,
    päästelee värejä ilmaan,
    tunteita.

    Silmät löytävät uuden horisontin,
    mutta jokaisella viimalla osa kuluu pois,
    kuin merkiksi ikuisesta matkasta
    siitä ettei ikinä tavoita.

    Sisin tietää
    väreilee tyydytyksestä,
    kotisävelten kohdalla,
    pieninä paloin muistuttaen lämmöstä.

    Tyhjän täyteläinen katse katsoo takaisin,
    surusilmin toivottaen tervetulleeksi,
    kylmään kohtaloon
    sateen pyyhkiessä kasvot.


11/1/2014

Halaus

Pieni hetki,
päätös ja liikkeet,
toisen asennon täydellinen tuntu.

Lämpö ja hiusten aistiminen,
väreen kulku läpi kehon,
välittäminen.

Onni.


11/1/2014

Ihmismuotoinen tomu

Kävelit luokseni jättämättä jälkiä lumeen,
väärin mitoitettuja aikoja,
vääriä hetkiä.

Virhe.


9/1/2014

Erilaista

Kosketuksia jotka eivät tuntuneet pahalta,
puhuit etkä vain kuunnellut,
sait minut nauramaan,
kasvojesi hymy oli jotain erilaista.
Saatoit herrasmiehenä bussille, 
etkä huomannut kun katsoin jälkeesi.

Uusi tuttavuus,
en usko että olet huonoksi minulle.


7/1/2014

kaksi tikittävää yöpommia

Katson ikkunasta tihuttavaa taivasta,
hymyillen paremmalle elämälle.

Yritin unohtaa miten yliajatteleva mieleni
saa ihmisiä voimaan väärinkäsityksen pahoin,
mutta samalla tajusin ajattelevani asiaa.

Jatkoin sävelmien sisäistämistä,
näytän kuulemma kauniilta vaikka en yritä,
kaadun sängylle ja peitän hymyni käsiini,
miettien miten jatkan elämääni.

Uusi tuttavuus,
oletko hyväksi minulle?


5/1/2014

tuuli

    Sydän pamppaillen,
    karvat pystyyn nousseina,
    kynsin ja hampain taistellen.

    Silmät keskittyneinä,
    jokainen lihas jännittyneenä,
    jalat valmiina hyppäämään vuoksesi.

    Älä vain putoa.


2/1/2014