• Info
Satunnainen teksti

Vesineito

    Kuin syksyn lehdet
    sydän tippuu riekaleina maahan,
    päästelee värejä ilmaan,
    tunteita.

    Silmät löytävät uuden horisontin,
    mutta jokaisella viimalla osa kuluu pois,
    kuin merkiksi ikuisesta matkasta
    siitä ettei ikinä tavoita.

    Sisin tietää
    väreilee tyydytyksestä,
    kotisävelten kohdalla,
    pieninä paloin muistuttaen lämmöstä.

    Tyhjän täyteläinen katse katsoo takaisin,
    surusilmin toivottaen tervetulleeksi,
    kylmään kohtaloon
    sateen pyyhkiessä kasvot.


11/1/2014

Archive

Note!

The poems have currently been translated all the way back to October 2016, others will mostly appear in Finnish. My apologies, the process takes quite a long time with this many poems. I hope you can still enjoy the ones that are translated!

Number of poems still to be translated

Marked

© 2012-2024 Kettu Saarinen (Varjoalitajunta). All rights reserved.