Satunnainen teksti

Vanha ihminen

    Kuu taivaalla katsoo,
    tuntuu että yhtä kaukana kuin sinäkin.

    Sydän matkan suuren,
    on jo taittanut taaksepäin.

    Puut vierestä alkaneet kaatua ja harveta,
    mutta sinä seisot yhä vankkana.

    Hyvästeiksi kädellä sydäntä näytit,
    vain kun minua katsoit ja huomasin.

    Vilkutit kerran ja toisenkin,
    sinulle hymyilin.

    Haikea mieli iski sisimpään,
    heti kun nurkan takaa sinua enää nähnyt en.


    Et ennen ollut oikea osa elämääni,
    harmaa ajatuksen ja muiston hiven vain.

    Nyt sinut näin,
    ja olit todellisempi kuin koskaan ennen.


    Toivottavasti,
    tulevaisuudessa,
    lähempikin ihminen.

    Jutella ja auttaa,
    puhua ja olla läsnä.

    Ymmärtää.


    Pieni avain on yhä olemassa,
    jossain koskella seilaamassa,
    poimijaa odottaen.

    Harvoin on liian myöhäistä.


28/12/2012

Note!

Majority of the poems from 2017 to earlier haven't been translated yet,
so they'll currently appear in Finnish. This is an ongoing process,
since there's a lot of 'em. (Please do enjoy the newer ones tho.)

Marked

© 2012-2020 Kettu Saarinen. All rights reserved.